Odottelen, että lapset herää niin siitä alkaisi mun toinen työpäivä. Tänään teen vaan puolikkaan työpäivän, mikä sopii mulle kyllä hyvin. Ehtii sen jälkeen kierrellä ihan ajan kanssa tuolla lähiympäristössä.

Olo on ihan ok, eikä ikäväkään ole ylitsepääsemättömän suuri, vaikka se mukana koko ajan roikkuukin. Itse oon sitä mieltä, että vähän pitääkin olla ikävä niin kuin aiemminkin kirjoittelin.

Tänään ois siis tarkoitus tutustua lähiympäristöön, hankkia junakortti ja käydä taas juoksemassa. Siinähän sitä jo onkin.

Nyt aamutoimille ja sit kohti uutta päivää.