Heräsin tänään yhtäkkiä ja tuntui, että jotain on pielessä, jotain puuttuu.Mimmi. Tuo ihana ja erikoinen luppakorvainen otus, joka on ihastuttanut ja vihastuttanut mun elämää puolitoista vuotta. Mimmi on sekarotuinen, jonka emä on beagle ja hunsvotti isä ei ole tullut tunnustamaan tekosiaan. Mimmi on pikimusta luppakorva, jonka häntä kaartuu siron selän ylle ja eripari silmät kutsuvat leikkiin. Mimmin luonne on täydellinen minulle. Se on ovela, energinen, iloinen, sympaattinen ja joskus ihan täysi bitch. Siinä koirassa on pienessä koossa rutkasti asennetta.

Näin yöllä unta, että kävin Parhaassa kaverissa, meidän vakio eläinkaupassa. Ostin sieltä jonkin lelun ja lähdin viemään sitä Mimmille. Matkalla tajusin, ettei mulla olekaan enää koiraa ja iski hätä. Tähän taisin herätäkin.

Mimmi on nyt vanhempieni luona maalla, missä saa juosta vapaana ja kiusata vanhempien toista koiraa, norjanharmaahirvikoira Hipua, mielinmäärin. Tiedän, että sillä on hyvä olla. Vähän vaan jännittää, että tuleeko siitä ongelmanuori, kun äiti kuitenkin hellii ja lellii sen ihan pilalle. Pärjäile Mimmi, pian nähdään:)