Toivoin tänään auringonpaistetta ja pilvetöntä taivasta, mutta sain sadekuuroja ja paljon pilviä, joten en lähtenyt edelleenkään kohti vuoria. Meinasin ensin jäädä sisälle möllöttämään, mutta onneksi lähdin käymään Einsiedelnin kylässä, jonne menee junalla noin 10 minuuttia.

Einsiedeln on pieni ja vaatimattoman näköinen kylä. Kylän vetonaula on suuri kirkko ja upeat maisemat lähiympäristössä. Juna-asemlata suuntasin suoraan kirkolle. Tähän asti näkemistäni kirkoista tämä oli ehkä suurin ja sisältä ehdottomasti upein. Ulkoapäin kirkko ei ollut erityisen hätkähdyttävä, mutta sisälle mentäessä astui ihan uuteen maailmaan.

Katto oli koristeltu todella upein kattomaalauksin ja pieniä enkeleitä lenteli katon rajassa siellä täällä. Satuin paikalle sunnuntain Jumalanpalveluksen aikaan ja huolimatta turistivaatteistani jäin paikalle seuraamaan palvelusta.

Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta tilaisuus oli hieno. Osa ihmisistä istui, mutta suurin osa seisoi. Lapset seisoivat ja väsyessään istuivat lattialla. Jumalanpalvelus oli huomattavasti rennompi ja jollain tapaa aidomman tuntuisempi kuin Suomessa. Välillä ihmiset kävivät polvilleen maahan ja liittyivät rukoukseen. Kolehdin keräsi kaksi miestä, jotka vaelsivat ympäriinsä väkijoukossa. Papit toivat ehtoollisen ihmisten joukkoon, toisin kuin ev.lut. kirkossa.

Vaikken koe olevani juuri lainkaan uskonnollinen, on pakko myöntää, että tilaisuudessa oli jotain mykistävää. Jotain, joka oikeasti vavahdutti ja sai mielen rentoutuneeksi. Ehkä se oli se tunnelma. Sai olla vapaasti ja rennosti oma itsensä, eikä tarvinnut istua selkä suorana kovassa penkissä koko aikaa. Parin viikon päästä kirkossa on konsertti ja taidan suunnistaa sinnekin, sillä sen verran mielettömältä kuulosti kuoron laulu näin valtavassa kirkossa.

Kirkossa käynnin jälkeen vaeltelin melkein kolme tuntia kukkuloilla. Upeat oli maisemat, mutta pilvien takia en edelleenkään nähnyt kuin vilauksen lumisista huipuista. Mutta no, kunhan aurinkoinen ja selkeä päivä tulee, pakkaan minä repun ja lähden valloittamaan vuoria. Pakko myöntää, että tänään riitti pelkät kukkulatkin ja reidet oli aika kiitettävästi maitohapoilla kolmen tunnin jälkeen.