Tiesin, että sitä tulee ikävä, mutta että näin kova ikävä!Nukuin viime yön huonosti, oli kylmä ja pyörin koko yön. Näin myös ahdistavia unia, joista yksi liittyi Mimmiin. Se oli karannut ja menin hakemaan sitä kotiin. Sillä oli syviä haavoja jaloissa ja silmät täynnä pahaa oloa. Surkeana se katsoi minuun ja painautui kylkeen. Silitin ja yritin lohduttaa, sitten heräsin omaan itkuuni. Älytöntä, miten paljon voi kiintyä nelijalkaiseen karvaiseen otukseen ja miten tyhjän aukon se tekee, kun se ei ole tässä.

Soitin äidille äsken tarkistaakseni, onko Neiti kunnossa. Se oli aamulla ollut surkeana, ilmeisesti vatsaan sattunut tms. Kuulemma oli herätessään ihan reppana, mutta soittohetkelä voi jo hieman paremmin. Ai, että onko hieman kummallista? Minä nään unta, että sillä on paha olo, eikä kaikki hyvin ja se pitää paikkansa.

Se on kuulemma alkanut uhittelemaan, ei tottele oikein. Tiesin, että niin tulee käymään, koska molemmat vanhempani on jotenkin liian lumoutuneita sen suloisuudesta. Se nimenomaan on Mimmin taktiikka: näytä suloiselta ja kerää luottamus, sitten ala juonittelevaksi paskapääksi:) Loistava asenne.

Mulla olisi elokuussa melkein viikon loma ja olen ajatellut, että voisin tulla silloin Suomeen. Ehtisin nauttia Suomenkin kesästä ja käydä palauttamassa Mimmiä ruotuun, elokuussa se voikin olla jo melkoinen tehtävä.

Välillä tulee kyllä ihan huono omatunto siitä, että jätin nappisilmäni sinne. Minä olin sille se ihminen, kehen se luotti, ketä se totteli ja kenen kainaloon se kampesi. Ja sitten aamuyön tunteina vaan katoa ja jätän sen vieraaseen paikkaan vanhempieni luokse. Aika julmaa.Mutta kyllä se pärjää, pakkohan sen on.