Tällä viikolla olin lasten kanssa eli töissä (virastan edelleen jollain tapaa tämän sanan käyttöä) kolme päivää melkein aamusta iltaan. Heräsin siis siihen kun lapset heräsivät ennen seitsemää ja olin niistä vastuussa ma ja ti seitsemään ja ke heräämisestä nukkumaan menoon.

Olin tosin yllättynyt siitä, miten kuluttavaa voi olla kahden lapsen kanssa oleminen. En tiedä, miten asian kokisi, jos olisi lasten äiti. Lapset olisivat omia, jolloin ei tarvitsisi tavallaan mennä koko ajan jonkun toisen ehdoilla. Lisäksi ei tuntuisi, että olisi koko ajan niin suuri aktivointivastuu.

Yritän parhaani mukaan keksiä tekemistä ja innostaa askarteluun, lauluihin ja leikkeihin. Joinain päivinä kun itseä ei innosta, tekisi mieli laittaa hetkeksi tele päälle ja ottaa itse rennosti. Vältän kuitenkin telkkaria vimeiseen asti (tää oljenkorsi on vanhempien) ja yritän olla innostuntut ja aktivoiva lastenhoitaja.

Se välillä mietityttää, että jos kahden lapsen kanssa oleminen on raskasta, entä sitten tuleva työni? Silloin lapsia on vaan se parikymmentä enemmän... No ok, on se luonteeltaan aika erilaista ja lasten kanssa ei olla kuitenkaan ihan aamusta ihan iltaan. Uskon myös, että opettajana oman roolin löytäminen on helpompaa kuin au pairina, ainakin toivon niin.

Mutta eitöistä sen enempää, sillä nyt mulla on vapaata ja vielä kaksi täyttä vapaapäivää jäljellä.