Kuukauden aikana oon ehtinyt saada monet aidot ja hyvät naurut lapsen heittämistä kommenteista. Seuraavassa Mikaelin, 4 v, parhaita.

1. Mikael syö melkein mitä vain, jos sanoo, että se kasvattaa lihaksia. Usein syömisen jälkeen se nostelee hihoja ja paidan helmaa ja ihastelee, miten paljon lihakset taas kasvoivat, kun hän söi niin paljon. Kerran Mikael ryntäsi pituusmitalle ja kysyi, paljonko hän äsken kasvoi.

Kerran kylvyssä hän isti tuskastuneen näköisenä ja yritti vetää käsiinsä uimakellukkeita. Kitinää, valitusta ja tuskaisia ärripurri-ilmeitä. Sanoin, että kastelee ihoa, mutta sekään ei auttanut, Epäilin, että ehkä ne on Mikaelille yksnkertaisesti liian pienet. Saman tien ilme kirkastui ja poika totesi huojentuneena:"Niin! Ainakin ne on liian pienet! Anni, minun lihakset on kasvaneet niin paljon, ettei ne enää mahdu  minulle. Anni katso, miten isot lihakset, ei ne enää mahdu", Mikael hehkutti, nauroi tyytyväisenä ja heitti uimakellukkeet nurkkaan.

2. Minean nukkuessa päikkäreitä leikin Mikaelin kanssa parvekkeella. Mikael oli spiderman ja minä spiderwoman. Spiderman meni nukkumaan pää alaspäin tosi kestävään verkkoonsa. Mikael katsoi minua kulmiaan kurtistaen:"Anni, sen spiderwomanin pitää nukkua lattialla." "Miksi ihmeessä, eihän hämähäkkinainen voi nukkua tasaisella lattialla." "Nokun sen täytyy! Se spiderwoman on niin iso, ettei se verkko kestä!" Kiitos.:D Samassa leikissä Mikael ilmoitti, että nyt on spiderwomanin aika mennä kauppaan ja ostaa spidermanille uutta parempaa verkkoa.Jotta näin.

3.Lapset kysyy usein juttuja Mimmi- koirastani ja haluavat katsoa siitä kuvia. Usein toistuva kysymys on:"Onko Mimmi kiltti?" On se. "Mutta pelkääkö ne teidän kanat sitä?" Kyllä ne vähän, kun Mimmillä on aina niin kova vauhti.

Mikael miettii hetken: "No seuraavan kerran, kun me tullaan Suomeen, äiti voi sopia sillä tavalla, että tullaan sinne Mikkeliin. Sitten minä voin mennä niiden kanojen luokse ja kertoa niille, että ei sitä Mimmiä tarvitse oikeasti pelätä, koska se on ihan kiltti. Onko selvä?"

4.Minea hölmöili taas vaihteeksi jotain ja otin sen syliin tarkoituksena viedä huoneeseen rauhoittumaan. Mun kynsi raapaisi vahingossa Minean kättä ja tyttö parahti itkuun. Minea rauhoittelun jälkeen Mikael otti vakvan ilmeen ja käveli minua kohti: "Kuulepas...Tulepas tänne Anni! Nyt sinä satutit Mineaa ja minun pitää viedä sinut hetkeksi omaan huoneeseen rauhoittumaan!"

5. Tänään meillä oli aivan loistavat keskustelut naimisiin menosta ja häistä. Mikael oli muun muassa järkyttynyt siitä, että äiti ja isä eivät olekaan sisko ja veli ja että hän ei voi mennä äidin kanssa naimisiin. Yritin selittää asiaa seuraavalla tavalla: "Yleensä ihmiset, jotka menevät naimisiin eivät ole toisilleen mitään sukua. He saattavat tavata sattumalta jossain ja mennä sitten myöhemmin naimisiin. Esimerkiksi kun Anni tapasi Artun, Arttu pyysi Annia kahville. Sitä ei vielä tiedä, jos vaikka Anni ja Arttu menisi joku päivä naimisiin." "Ainakin. Kun minä kasvan tarpeeksi isoksi, minä tapaan sinut Anni jossakin. Sitten minä vien sinut kahville ja sen jälkeen me menemme naimisiin!" "Enkös minä ole sinulle vähän vanha?" "No et oikeastaan, sellaiset mummot, niin ne on aika vanhoja."

Yritin selittää asiaa edelleen ja menimme yhdessä katsomaan äidin ja isän hääkuvaa. Siinä perheen äidillä on yllään vaalea turkki. Mikael katsahti kuvaa ja ensimmäinen kommentti oli: "Äiti on ihan lampaan näköinen!"