Ahdistus. Stressi. Kurkun kuristus. Rinnan Puristus = Lomastressi. Apua, olen luvannut itselleni, että on ainakin kaksi asiaa, joiden en anna aiheuttaa itselleni stressiä.Toinen on naimisiin meno ja toinen vapaa-ajan käyttö.

Kuitenkin lupauksestani huolimatta, minua alkoi viime viikonloppuna ahdistaa, kun mietin, että minulla on 9 päivää aikaa ja voin käyttää ne juuri siten kuin haluan.Tiedätkö, mihin olisin halunnut kaikista eniten? Siellä paikassa minulla on turvallinen olo, siellä paikassa ei pelota, siellä paikassa, jos missään minä olen täysin oma itseni ja rentoudun .Siellä on kauneimmat maisemat, mitä tiedän, ihanin tunnelma mitä olen koskaan kokenut.Sen paikan minä löydän aina ja aina uudestaan , siihen ei voi kyllästyä. Vastaus on vanhempien koti Suomessa Mikkelissä. Olisin sannut lennon Milanosta Suomeen noin satasella ja takaisin olisin päässyt samalla hinnalla. Minä valvoin ja mietin, minä näin unta ja mietin. Mietin sitä, miten paljon kaipaankaan ajetun heinäpellon tuoksua ja saunan kiukaan juttelevia ääniä. Viileän veden aiheuttamia väristyksiä ja oranssinhehkuvaa ilta-aurinkoa järven yllä puiden takana. Järjen äänet käskivät minun pysyä täällä(kiitos teille!!:). Kotiin ehtisin vielä monta kertaa.

Niimpä sitten torstaina töiden jälkeen nostin kissan pöydälle ja aloin tehdä päätöksiä. Tässä menikin koko torstai- ilta ja lopputulos on tämä:

4-6.7: Hildesheim, Saksa (Juhon ja Niileksen luona)

16-18.7: Milano,Italia (Artun kanssa)

18.7-22.7: Lontoo (Juhon ja Niileksen kanssa)

22.7-25.7: Salzburg (yksin)

Ja elokuussa Pariisi Heliannan kanssa.

(+ Sveitsissä: ainakin Montreux, Geneve, Bern, Lausanne, Vevey, Locarno, St. Gallen, NeuChatel, Alpit ja Liechenstein ja Ranskassa Strasbourg ja Lyon syyskuussa )

Päätösten teko ja lentojen varaaminen oli hidasta ja monimutkaista, etenkin kun päädyin varamaan lentoa Hannoveriin ja takaisin italian kielellä(älä edes mieti, miten), eikä se onnistunutkaan niin helposti kuin aiemmat varaukset. Aikarajani ylittyi ja sain useamman sähköpostin italiaksi. Noh, soitin sitten ensin Britteihin ja sitten Italiaan ja lopulta sain peruttua lennon ja varattua sen ihan aidolla ja ehdalla suomen kielellä :)

Kun katson suunnitelmaani, olen innoissani, mutta samalla jo valmiiksi väsynyt. On yllättävän rankkaa, kun pitäisi koko ajan olla uudessa paikassa ja aistit hereillä näkemään, oppimaan ja kokemaan. Haluan toki nähdä mahdollisimman paljon, mutta välillä on pakko rauhoittua ja olla paikoillaan: tuntea edes jossain määrin olevansa kotona.

Tämä vkonloppu on ollut rauhoittumista. Eilen vietettiin mukava ilta Heliannan kanssa täällä Schindellegissä, syötiin. hieman juotiin ja juteltiin. Laitoin lapset nukkumaan niin Marc ja Päivi pääsovät käymään ulkona. Tänään kävin toistamiseen Mythenillä tällä kertaa Heliannan kanssa. Ilta meni syödessä ihanaa grilliruokaa, kun perheen tutut tulivat istumaan iltaa ja maistellessa punaviiniä.Huomenna pitäisi vähän tsempata ja hyödyntää junakortti. Vielä ei ole mitään hajua, mihin huomenna menen. Ehkä teen niin, että menen HB:lle ja hyppään vaan johonkin junaan ja katson mihin se vie. Raportoin sitten, mihin eksyin. Hyvää yötä :)