4.7.2008. Katson kelloa ja se on hurjat 03.30. Kello oli soimassa puoli viideltä, mut ihan turha edes yrittää nukkua: vieras paikka, kuuma makkari ja jännitys siitä,että ehtii ajoissa joka paikkaan. Heräilin siis hyvissä ajoin Heliannan vierestä (kiitos vielä kerran majoituksesta!!), keräsin kimpsut ja kampsut ja valmistauduin lähtöön. Aamupalaksi ruispaloja(Heliannan vieraiden tuliaisia), hedelmää ja kahvia- täydellistä.

Sitten Zurichin laitakaupungin yöhön odottamaan aamun ensimmäistä tramia. HBltä juna lentokentälle, jossa olin noin 5.30, kun koneen lähtö oli 7.25. Oon yleensä aika ajoissa kentillä, syystä että ei voi ikinä tietää, mitä tulee eteen ja miten kauan pelkät siirtymiset vie aikaa. Nyt mulla oli messissä vaan käsimatkatavarat, mutta aikaa meni silti aika, kunnes sain liput ja tän jälkeen suunnistinkohti lähtöaulaa, jonne käveli melkein puoli tuntia. Pienen Suomen pieni tyttö ei oikeen oo tottunut tällaisiin välimatkoihin lentokentillä, mutta osaanpa nyt ainakin varautua Milanossa ja Lontoossa siihen, et ajoissa on oikeasti hyvä olla.

Lento kesti reilu tunnin ja sen aikana ehdittiin "nauttia" brunssikin. Muovipaketissa oleva pullan näköinen mutta ehkä enemmän sämpylän makuinen käntty ja kuppi kahvia. Tosi köyhää, mutta maistui väsyneelle matkaajalle kuitenkin hyvin:)

Lennon laskeudettua junalla Hannoveriin ja sitten kiertelyä kaupoissa. Olin nukkunut kunnolla ehkä kaksi tuntia ja shoppailuinto oli karkuteillä. Sinnikkäästi kuitenkin kolusin kauppoja ja etsin erästä tiettyä vaatekappaletta(tästä lisää ensi maanantaina;))  ja yritin pitää itseni hereillä. Juho saapui asemalle puoli kahden aikaan. Oli kyllä aivan uskomattoman mahtavaa nähdä tuttu naama(vaikkakin Juhon,vitsivitsi :)) vieraassa paikassa. Toisaalta tuntui myös tosi kummalta, että Juho oli siinä, kun viimeksi oltiin nähty joskus maaliskuussa Joensuun koleassa ympäristössä. Kierreltiin Juhon kanssa vielä hetki ja sit suunnistettiin syömään. Ensimmäinen ajatus ruokapaikkojen hintoja katsoessa oli, olenko tullut taivaaseen :) Kaikki oli noin 2,5- 3 kertaa halvempaa kuin juustomaassa. Niin ja mikä hulluinta, kahvin saa eurolla... Whaat?:) Zurichissa kahvista saa pulittaa yleensä min. sen kolme. egeä.Söin neljän euron huikean kanariisihässäkän ja jo alkoi mieli piristyä. Vatsa täynnä kohti HIldesheimia.

Junamatkan aikana totesin, että jos ruoka on halvempaa, niin maisemat on rumempia. Missä kaikki vuoret? Missä järvet? Missä upeat rakennukset ja siistit julkisivut? Sveitsiin ne jäivät. Mielikuva littanasta Saksasta siis litistyi entisestään. Hildesheim vaikutti heti herttaiselta, ei liian iso, muttei liian pienikään. Mentiin asemalta melko suoraan Juholle, sillä väsymys painoi silmissä ja reppu selässä. Iltapäivä meni turhia jutellessa ja illalla treffattiin Niiles ja lähdettiin oluelle tai parille. Ennen kotimatkaa istuttiin irkkupubissa, josta sai ihan oikeaa omppusiideriä(nam) ja jossa tavattiin suomea erinomaisesti puhuvat sisarukset, joiden äiti on suomalainen. Ja yllätysyllätys, samoja tuttujakin meillä oli ja taas todettiin, että on se maailma pieni.

Samassa pöydässä istui muuten myös yksi saksalainen jantteri, josta on pakko tehdä maininta. Sillä oli siis päällään paita, jossa luki perkele. Ei siinä mitään. Perkeleen alapuolella luki Sverige ja heppu kertoi meille, että sen paidassa lukee ruotsia. Aivan, perkele on siis ruotsia. Sen verran se tiesi, että se on jokin vahvikesana, mutta varsinaista merkitystä se ei osannut eritellä.Sitten se alkoi selittää, että Britit on rennompia kuin suomalaiset. Että suomalaisista se ei oikein tykkää. Kummassakaan se ei ollut käynyt tai kumpiakaan ei tuntenut tietenkään, mutta mielipiteet oli vahvoja. Vaikkei edes tiennyt, missä Suomi on. Joo, mutta hauska tapaus ja lähti onneks ajoissa pois. Lynkkaus ei meinaan ollut kaukana- ei meidän toimesta, vaan sen sisarusparin.

Ehdin tavata nopeasti myös Niileksen ja Juhon erasmus-tuttuja Espanjasta, Belgiasta ja Ranskasta. Pakko sanoa tän ekan illan ja koko vkonlopun perusteella, etten tuntenut itseäni oikeen missään vaiheessa kovin tervetulleeksi. Yleensä sain itse tehdä aloitteen esittäytymisessä ja monesti juttelu jäi esittäytymiseen. Jotain yritin ranskaksi jutella niiden kanssa, jotka sitä puhui, mutten kyllä ihan päässyt juoneen mukaan. Ehkä ois auttanut, jos oisin puhunut saksaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että porukka oli jopa hieman töykeää. Varmasti aivan loistotyyppejä, mut ei ihan helpoimmin lähestyttäviä. Onneksi mulla oli siellä Juho ja Niiles:)

Seuraavana aamuna totesin nukkuneeni parhaat yöunet aikoihin ja lähdettiin aamupäivästä Juhon kanssa Hildesheimiin shoppailemaan. Mulla oli siis tietty target ja parin tunnin kiertelyn ja moukan tuurin jälkeen, löysin sen mitä etsinkin;) Kaupungilla kiertelyn, herkuttelun, ihmettelyn ja tuhlailun jälkeen takas Juholle ja valmistautumaan illan grillailuun. Ilta oli mahtava: grillailua, chillailua, juomien maistelua ja hengailua. Kaiken lisäksi pääsin itsekin juttuihin mukaan kun messissä oli suomalainen vaihto-opiskelija Elli, jonka kanssa juttua riitti. Taaskaan mulla ei ollut baari-fiiliksiä enempään kuin siihen, että kävin Juhon seurana yhdessä baarissa kuuntelemassa, miten neljä ranskalaista bilehilettä puhuu kilpaa siitä, kuka näyttelijä on ketäkin seksikkäämpi jne. Sitten tyytyväisenä nukkumaan. Onneks Juho ja Niiles piti Suomen lippua korkealla ja lähti vielä yöhön viilettämään.

Sunnuntai oli päivä, jolloin ei tehdä mitään. Käytiin vähän pyörimässä kylillä ja sitten kohti Hannoveria ja kenttää. Illalla yhdentoista aikaan olinkin jo omassa sängyssä, jossa en muuten kertaakaan ole nukkunut niin pitkään kuin nukuin Hildesheimissa:/ Aivan loistava reissu, vaikka nukuinkin paljon tai ehkä just siksi.Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, vaan edettiin vkonloppu fiiliksen mukaan. Totuus on, että kuva Hildesheimista, saati sitten Saksasta jäi hieman raapaisuksi, mutta silti reissu oli just sellainen kuin pitikin. Mulla on edessä hirmu hektinen heinäkuu ja lepoviikonloppu tutussa suomalaisessa seurassa teki hyvää. Kiitos pojille seurasta ja majoituksesta;)