Hassua, miten omat olot muuttuvat hetkessä hyvästä ei niin hyväksi.

Eilen iski taas melkoinen koti-kaipuu. Ajoittain olen täysin kyllästynyt siihen, että olen jossain, mikä ei ole kotini, siivoan taloa, jossa olen vain käymässä ja vahdin lapsia, jotka eivät ole omiani. Olen kyllästynyt siiheen, etten voi syödä silloin kun huvittaa ja siellä missä huvittaa. Olen kyllästynyt siihen, etten voi syödä sellaista ruokaa kuin haluan ja kokata silloin kun haluan. Olen kyllästynyt siihen, että minun pitää elää toisten ihmisten tapojen ja tottumusten mukaan. Olen kyllästynyt olemaan vieras vieraalla maalla.

Totuus on se, että sitä au pairina olo tarkoittaa. Ja kyllä, minä tiesin tämän etukäteen. Nyt vaan minulle alkaisi jo riittää. Arvelinkin, että kesä riittää minulle. Kun on asunut omillaan ja omien tapojensa mukaan jo usean vuoden ajan, on toisten ihmisten elämänrytmiin "tunkekutuminen" ja sopeutuminen aika rassaavaa. Jollain tapaa iso osa omasta vapaudesta katoaa, vapaudesta tehdä ja olla niin kuin itse haluaa.

Tämä on ollut kyllä hyödyllistäkin. Nyt huomaa, miten paljon joitakin asioita arvostaa ja miten paljon joistain arkisistakin asioista nautii (esim. ruoan laitto). Hieman kyllä korpeaa se, että kun tulen takaisin Suomeen, ei minulla ole sitä omaa kotia, jossa mennä juuri oman tahdon mukaan ja omaa napaa tuijottaen(kaipaisin hetken itsekkyyttä...). Mutta ehkä se oma kotikin vielä löytyy, vaikka kurja totuus on, etten ole ainut, joka sitä omaa kotia Joensuusta syksyllä haluaa.

Tosiaan vielä näistä olotilojen muuttumisista. Alkuviikkohan oli siis oikein mainio, eilen iltapäivällä iski suoranainen vitutus. Ilman mitään kummempaa syytä, tuli salamana auringon vierestä. Ehkä siihen vaikutti osaltaan se, että tiistaina sain kuulla, ettei vieläkään tiedetä, kuka tulee jatkamaan tänne minun jälkeen. Yksi tyttö oli jo kiikarissa, mutta hän valitsikin toisen perheen. Hemmetti. Nyt vaan odotan, että joku löytyisi ja tietäisin, milloin pääsen takaisin.

Nyt kuulostaa siltä kuin olisin täällä jumissa kuin vankilassa. Ei, näin ei ole. Täällä vaan pahat olot moninkertaistuvat: silloin kun on paha olo on oikeasti paha olo. Ehkä juuri siksi, että on vieras ja ei ole niitä tutuimpia ihmisiä, asioita ja eläimiä (Mimmi) vieressä helpottamassa pahaa oloa. Täällä on kuitenkin pahan olonsa kanssa aika yksin. Tänään nään onneksi Heliannaa ja tiedän, että olo paranee:)