Kello on noin 04:30. Herään hirveään päänsärkyyn ja vatsakipuihin. Kömmin sängyn pohjalta, laitan silmiin sattuvan yövalon päälle ja etsin särkylääkettä. Helpotus löytyy ja menen takaisin sängyn pohjalle. Mutta ei se auta, päänsärky vaan kovenee, Hirveä jomotus ohimoissa, silmien takana ja takaraivossa. Jossain vaiheessa käy mielessä sekin, että onko kyseessä jotain vakavampaa.

Hetken päästä kuitenkin herään pienten jalkojen tepsuttelun ääneen. Päänsärky on poissa, mutta vatsakipu tilalla: Mikael ja Päivi olivat eilen ripulissa, sama tauti siis. Kaksi yöpukuista nappisilmää seisovat ovella vierekkäin. Pakko tsempata.

Aamupuuroa nassuun. Mikael käy edelleen ripulisena vähän väliä vessassa. Itselläl on huono olo ja "pyyhkimään"- huuto on kuin tuomion temppelin kellojen sointi. Pakkohan se on. Yökin, vaikka yritän olla hengittämättä. Aloitellaan aamu rauhassa, luen satuja niin kauan, että ääni ei enää kestä.

Sitten päätän sen. Nyt lakkaan olemasta se perus au pair, joka hoitaa hommansa hyvin, mutta ei sen kummempaa. Minä olen täällä töissä ja ennenkin olen hoitanut työni kunnialla. Sitä paitsi mulla on nyt hyvä mahdollisuus oppia lapsista ja lapsilta. Nyt tuli muutos tähän arkeen ja tää tyttö aloitti tsemppaamisen! On tosi helppoa mennä väsyneenä sieltä,missä aita on matalin. Ennen mun lomaa tein juuri näin. Oltiin ulkona pitkiä päiviä ja lapset leikki aika itsenäisesti. Onhan tääkin välillä hyvä homma, mutta aktiviteettien pitäs kuitenkin olla vaihtelevia ja tukea monipuolisesti lapsen kehitystä. Loman jälkeen päätin tsempata ja viime viikolla keksinkin jo uusia leikkejä.

Nyt leikittiin koiratarhan hoitajia, minä timin kahdenkäsinuken ja yhden ison koiran äänenä. Lapset oli innoissaan etenkin hassutteluista. Sitten askarreltiin pahvilaatikosta akvaario ja siihen pahvikaloja, joiden paikkaa voi liikuttaa koska ne ovat laatikossa kiinni kevyellä teipillä. Molemmat nauttivat tosi paljon ja askartelun keskellä Mikael kertoi, että on mukavaa kun olen täällä heidän kanssaan. Ja kumpikaan ei tapellut, äitellyt ja riidellyt. Heti kun näkee vähän vaivaa, on kaikilla paljon hauskempaa. Sitä paitsi olisi ihana pystyä antamaan lapsille sellaisia kokemuksia, joita itsekin lapsena sai ja jotka muistaa vieläkin. Esim. "retki" kotipihan isolle kivelle: parhaimmillaan kymmenen muksua(hoitolapsia), äidin tekemää lämmintä leipää ja kylmää maitoa. Jälkkäriksi vaniljajätskiä ja mansikoita. Niin ja tilkkutäkin päällä tietenkin, ei vaan voi unohtaa!

Ruoan jälkeen oli siestan aika. Päivi toivoi, että myös Mikael alkaa viettää siestaa, sillä ensi viikolla alkaa hänen esikoulunsa ja Mikael tulee tällöin syömään kotiin ja tällöin on myös aika levätä hetki, jotta jaksaa myös iltapäivän. Ja ihme tapahtui ja molemmat lepäsivät tosi kiltisti, Mikael tuli äsken minun huoneeseen lukemaan ja Minea nukkuu vieläkin!

Onpa hieno olo, kun yrittää vähän kovemmin ja yritys palkitaan!Tästä päivästä lähtien olen super- au pair. Niin ja eilen sanoin Marcille, et nyt jäi mun englannin puhuminen kokonaan, haluan oikeasti oppia lisää ranskaa!