Ja taas minulla oli kaapin nurkassa varattu yksi kipale tagetskarteja viime perjantaille. Tällä kertaa olin päättänyt, että lähden vuorille tai Geneve- järven ympäristöön säästä riippuen. Ilma oli ihan ok, mutta sadepisaroita ja pilviä oli lupailtu vähän joka suuntaan, joten päätin suunnata kohti Lausanne ja Montreuxia.

Edellispäivänä olin melko uuvuksissa ja päätin,että lähden sitten kun hyvältä tuntuu. Lupasin myös viedä lapset alakerran tädille hoitoon ennen lähtöä, joten en edes päässyt lähtemään "liian" aikaisin. Hyppäsin junaan Zurichissä hieman ennen 10 ja olin Lausannessa puolilta päivin.

Käppäilyn ja Manorissa syömisen (taas.. :) jälkeen suuntasin Olympia- museoon. Paikan päällä tuli mieleeni, etten ole siellä ehkä ihan yksin, sillä samana päivänähän oli olympialaisten avajaiset ja kun saavuin museoon, oli niihin aikaa noin puoli tuntia. Koko museo oli yhtä Pekingiä :) Seinälle oli viritetty jonkinlainen screeni ja penkeistä tehty katsomo, jonne naulasin takamukseni. En maksanut itse museon sisäänpääsyä, koska ilmaiseksikin pääsi alueelle, josta näki mitä museo pitää suurin piirtein sisällään. Ei jaksanut innostaa vanhat luistimet ja hiihtoasut niin paljoa, että oisin siitä maksanut 15 frangia.

"katsomo" oli ihmisiä täynnä ja jotkut olivat varustautuneet ihan asianmukaisesti: mun takana istui vanha pariskunta, joilla oli karahvissa kuohujuomaa ja molemmille ihan oikeat skumppalasit! Aikamoista panostusta. Itse en avajaisista tai olympialaisistakaan niin innostu, mutta olihan se katsottava, kun kerran olin aiheeseen liittyvässä paikassakin. Katsoin pikkutytön herttaiseen lauluun asti ja sitten jatkoin matkaa. Musta siitä oli jo ihan hyvä setti, ärsyttää että noihin pitää tunkea niin karseesti rahaa ja niitä venytetään järkyttävän pitkiksi. Mut joo, ehkä tää narina johtu arvostuksen puutteesta. Toki ymmärrän, että tollasilla "festareilla" pitää olla näyttävät avajaiset, mut se on niin ristiriitaista, kun hieman kauemmilla kortteleilla on ihmisiä, joilla ei ole suuhun laitettavaa ja toiset ampuu rahaa taivaalle. Mutta joo, sitähän tämä maailma on ja itsekin siihen sortuu, joten ehkä annan tämän olla.

Museosta suuntasin kasvitieteelliseen ulkopuutarhaan. Oli taas tosi rauhoittavaa vaan katsella ja ottaa rennosti. Puutarhan kukkulalta oli myös hienot maisemat Lausannen yli Geneve- järvelle. Puutarhan jälkeen piti kivuta hirmuisia ylämäkiä, että pääsin vanhaan kaupunkiin ja siellä Saint-Laurentin kirkkoon. Jossain vaiheessa mulla oli hieman kirkkoähkyä, mutta tää oli kuvissa ollut aika kivan näköinen ja kävin vilkaisemassa. Kyllä taas kummasti rauhoitti kirkon penkillä istuminen, vaikka edelleenkään mulla ei ole minkäänlaista suhdetta rakennuksen takana olevaan instituutioon. Jotenkin vaan se avaruus, hiljaisuus ja hämyisyys tekee välillä hyvää. Kirkossa oli tosi upeat lasimaalaukset ja muutenkin nasta mesta. Voiko noin sanoa edes kirkosta? :)

Kirkkoreissun jälkeen suuntasin junalle ja takas kohti Schindellegiä. Jätin siis Montreuxin suosiolla väliin, koska viihdyin Lausannessa, enkä olisi ehtinyt tutustua siihen kunnolla, jos olisin kiirehtinyt vielä Montreuxiinkiin. Harmittaa hieman, että jää nyt Montreux käymättä, mutta eipä siellä oikeastaan olisi ollut mitään sellaista mitä ois ollut pakko nähdä.

Perjantain junakortti oli mun viimeinen ja jos vielä aion tehdä päiväreissuja, pitäs mun hankkia lisää junakortteja. Totuus taitaa vaan olla se, että loppuu aika kesken. Ensi vkonloppuna olen Schindellegissä, koska talo on tyhjillään (ihanaa!!!), seuraavan vkonlopun järkkäilen käytännön asioita Suomeen paluuta varten ja käyn jossain lähialueen kylissä ja jos ilma on kirkas myös vuorilla, seuraavan viikonlopun olen osittain töissä ja sitten vaihtuukin jo kuukausi. Syyskuun eka vkonloppu on mun suuri reissu eli Lyon ja Coldplayn keikka Heliannan kanssa. Sitten tulenkin jo kotiin. Jes.KOTIIN: