Niin se nyt vaan on. Minä palaan Suomeen ihan kohta, 10.9.2008 on varmistunut paluupäiväksi eli ei enää monta hassua viikkoa. Neljä itse asiassa.Ja viimeinen viikkohan menee kuin liitäen, sillä uusi au pair tulee tänne sillein, että me tehdään se mun vika viikko yhdessä. Uusi au pair varmistui myös eilen ja taaskin kyseessä on Anni ja vieläpä Savosta:)

 Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja aloin hoitaa asioita, joiden hoitamista olen siirtänyt jatkuvasti. Tiedättehän yhteydenotot kaiken maailman virastoihin ja toimistoihin ja plaaplaaplaa. Oman lisänsä tähän tuo se, ettei mulla toimi koneella mitkään ohjelmat (word tms),ennen kuin hankin uuden version ko. ohjelmista. Lisäksi olen unohtanut verkkopalvelutunnukseni ja monet asiat, jotka voisi hoitaa niiden avulla, ovat huomattavasti hankalempia ilman niitä.

No, tänä aamuna kuitenkin tsemppasin ja listasin ylös kaikki"Täytyy tehdä"- asiat. Niitä tuli ihan kiitettävästi ja aloin näpytellä sähköpostia suuntaan ja toiseen. Niin sain tiedon, että kadotetut opintopisteet ovat tulossa, milloin pitää ilmoittautua ja mihin ja kelle pitää maksaa minkäkin verran rahaa. Sitten lähetin mailia Joensuun Ellille. Halusin uudistaa hakemukseni niin, että haen asuntoa vain keskustan ja Kanervalan alueelta. Sain vastauksen, jossa sanottiin, että hakemukset on nyt muutettu. Plus... Sinun yksiöhakemuksesi oli vanhentunut. Uusithan jatkossa ne ajoissa,emme voi muuten tarjota sinulle mitään asuntoa mistään. Whhhat!? Minä olen 98 prosenttisen varma, että uusin hakemuksen ennen lähtöä paikan päällä. Kirjoitin sitten asiallisen, mutta hiukan ärtyneen sähköpostin, jossa mainitsin uusineeni hakemuksen. Lisäksi kirjoitin :"Tämä on jo toinen kerta kun näin käy: ensimmäisellä kerralla uusintapyyntö ei tullut lainkaan perille."Sain taas nopean vastauksen, jossa luki, että hakemus on ok, yst.terv.plaaplaa.Otti  nuppiin. Taasko putosin jonon hännille??! Ei voi olla. Tein järkiratkaisun ja vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin päihittämään yhtä kamalaa ylämäkeä. Ja päihitin sen kuuntelemalla trancea. Oli paras lenkki aikoihin ja mielialakin kohosi aivan älyttömästi.

Kun tulin takaisin, vilkaisin sähköpostia. Taas Joensuun Elliltä, mitäköhän tällä kertaa, Ja siellä se oli. Se ihana sähköposti. Asuntotarjous. Yksiötarjous. Y-K-S-I-Ö. Minun ensimmäinen yksiöni. Ja mistä päin Joensuuta? Kaislakatu 10stä, jossa olen asunut aiemmin puolitoista vuotta ja joka on ollut ensimmäinen kodilta tuntuva kotini Joensuussa. Ja nyt minä saan sieltä yksiön. 36 neliötä eli 1h ja tupakeittiö ja ilmeisesti myös parveke. Ei tää oo mahdollista. Näköjään pieni ärsyyntyminen oli paikallaan, vaikken aiemmin ole uskonut että sillä on mitään merkitystä kyseisessä asiassa. Näköjään oli ja minä saan 24 vuotiaana ensimmäisen oman asuntoni, jo oli aikakin. Tämä on aivan tosi iso juttu mulle, että pääsen asumaan omillaan, kun aiemmin olen asunut vaan soluissa tai avopuolison tai kämppiksen kanssa.

Nyt liitelen ja toivon, että posti todellakin tuli oikeaan osoitteeseen :) Tämän tiedon jälkeen tein herkkusieni- jauhelihapastaa, joka maistui lenkin jälkeen oikein hyvältä. Tänään on siis hyvä päivä. Pakko vissiin leipoa jotain namia tän päivän kunniaksi.