Onpa kertakaikkiaan ihana vkonloppu. Koko perhe on reissussa ja talo on tyhjillään. Onneksi tein sellaisen ratkaisun, etten lähde mihinkään reissuun, vaan rentoudun täällä. Torstaina saatoin Mikaelin siis juna-asemalle, josta Päivi lähti hänen kanssaan yöjunalla kohti Itävaltaa. Isä- Marc ja pikku- Minea lähtivät jo tiistaina, joten muutenkin mun vko on ollut hieman erilainen.

Torstaina tuntui kummalta mennä nukkumaan, kun oli niin hiiren hiljaista. Aamulla heräsin "työpuheluun"´. Olin edellisenä yönä laittanut hakemuksen leipomon konsulentin toimeen ja heti aamulla meidän aikaan 07:15 soi puhelin. Kysyi, että heräsinkö ja minä vastasin rehellisesti, että itse asiassa hieman :) Lupasi soitella uudestaan ja pyytää työhaastatteluun, kun palaan Suomeen, mutta saapa nähdä. Jotain töitähän mun on pakko tehdä, jotta saan yksiön maksettua ja muutakin kun makaronia suuhun.

Eilinen päivä meni siivoillessa, möllötellessä, telkkaria katsellessa, kokkaillessa ja odotellessa Heliannaa. Heliannan tuli kahdeksan aikaan ja on huomiseen asti. Tosi kiva vaan olla ja jutella,kokkailla hyvää ruokaa ja ehkä tänään illalla hieman maistella proseccoakin.

Oon ollut niin kovasti vailla tätä, että saan olla täällä rennosti vähän niin kuin oisin omassa kotona. Silloin kun perhe on kotona, olen kuitenkin hieman varovaisemmin ja kaikessa tekemisessä otan huomioon muut, mikä pidemmän päälle joinakin hetkinä tympii. Schindellegissä olo on tervetullutta myös siksi, että näin säästyy rahaa. Lyonin reissuun menee kuitenkin jonkin verran ja yritän elää sitä ennen totaalisella säästälinjalla. Aika hyvin on itse asiassa onnistunut!:) Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että nyt on rehellisesti hyvä olla. Nukuin just päikkärit ja Helianna nukkuu yhä sohvan pohjalla.Kohta vois vähän ulkoilla, sitten saunaa ja sitten ruokaa. Täydellistä melkein.