Minea on käytetty kaksi kertaa akuutisti lääkärillä minun ollessa täällä. Onneksi voin todeta, että kumpikaan kerroista ei ole ollut mun työvuorolla. Ensimmäinen kerta oli ennen kesälomaa. Mikaelin ja Minean leikin idea oli, että Minea istuu nukenrattaisiin ja Mikael työntää rattaita asunnon käytävää pitkin: great... Niinhän siinä sitten kävi, että rattaat tökkäsivät ja pikkuneiti lensi pää edellä suoraan päin seinää. Huuto oli ollut kuulemma melkoinen ja otsaan nousi Gr. Mythenin kokoinen kuhmu.Onneksi ei tullut aivotärähdystä tai mitään ja kuhmu parani noin viikossa.

Toinen kerta oli viime sunnuntaina. Tulin juuri lenkiltä ja keskelle itkua ja huutoa. Perhe oli juuri alkanut syödä ja Minea oli kipannut tulikuumat keitot päälleen. Viilennyksen jälkeen totesimme, että näyttää sen verran pahalta, että lääkärillä käynti on tarpeen. Tuloksena oli toisen asteen palovamma, noin lapsen oman kämmenen kokoiselta alueelta tosi pahan näköinen. Nyt sitä on lääkitty ja hoidettu ja vaihdettu päivittäin side. Pelottavaa, miten karseeta jälkeä kuuma neste (ei enää kiehuva) saa aikaan. Toivottavasti haava umpeutuu ilman ihosiirtoja, nyt ainakin näyttäs ihan lupaavalta.

Mutta nyt taas kerran heräsin siihen, että mun on pakko käydä se ensiapukurssi. Aina yritän saada sen jonnekin mahtumaan, suunnittelen ja meinaan mennä ja kuitenkin se vaan siirtyy. Seuraavan vuoden aikana käyn sen. Ehkä yritän ajaa asiaa taas ainejärjestömme Popsin kautta, jos vaikka muutkin innostuisivat. Musta on silkka epäkohta, ja törkeä sellainen, ettei luokanopettajalta vaadita ensiaputaitoja.