Tämän päivän suunnitelmat muuttuikin hieman. Aluperin oli tarkoitus, että perheen äiti tekee aamun töitä, jolloin minä olen lasten kanssa ja sitten iltapäivällä oli tarkoitus käydä hommaamassa mulle junalippu ja tän jälkeen mulla olisi ollut vapaata.

Koko perhe nukkuin kuitenkin niin myöhään, että päätettiin, että mulla on aamupäivä vapaa ja hoidan lapsia lounaasta noin kuuteen asti, mikä sopii mulle mainiosti. Aamun hyödynsin seuraavalla tavalla:

Tankkasin aamulla niin paljon vettä kuin maistui ja söin aamupalaa. On muuten mieletön helpotus, että täältäkin saa laktoositonta maitoa ja muita laktoosittomia tuotteita. Aamupalan jälkeen pakkailin reppuun juomapullon, kartan ja kameran ja lähdin kohti Rossbergiä. Noudatin perheen isän neuvoja ja löysin pienen polun, jota lähdin tarpomaan ylöspäin. Aivan mahtava tunne olla keskellä metsää, kuunnella veden solinaa, lehmien kellojen kilkatusta ja lintujen lauluja ja tarpoa välillä henkihieverissä hidas askel toisensa jälkeen kohti päämäärää kaikessa rauhassa ilman pienintäkään stressin häivää.

Ensimmäinen tunti oli pelkkää nousua ja välillä otti ihan tosissaan kunnon päälle: huippua. Kohta se ei oo enää vitsi, että mä tuun kesän lopussa täältä sen näköisenä,että puolet tytöstä on pohje- ja reisilihasta kuin Herculeksella ainakin:)Lisäilen tänne myöhemmin tän aamun maisemia, niin saatte jotain käsitystä siitä, missä liikuskelen.

Kohta syömään ja sen jälkeen lasten kanssa eläintarhaan. Olisin saanut auton käyttöön että oltais menty sillä eläintarhaan, mutta sovittiin sitten että äiti vie. Ihan hyvä vaan, liikenne on jonkin verran vauhdikkkaamman oloista kuin itä-rajalla... :) Palailen taas pian.