Juoksu on aivan uskomattoman tehokasta terapiaa. Kävin tunnin lenkin tuolla mutkaisilla teillä vehreiden puiden syleilyssä ja välillä pysähdyin hetkeksi katsomaan aivan törkeän upeita maisemia. Juoksin ensin puoli tuntia pelkkää ylämäkeä (tsiisus), kunnes pääsin paikkaan, josta näin lumiset vuorenhuiput. Sen jälkeen hölköttelin kevyesti takaísin alamäen viedessä jalkoja. Ja olo on kuin uudesti syntynyt:)

Odotan huomista päivää ja sitä miten lasten kanssa menee. Pakko myöntää, odotan vielä enemmän sitä kun pääsen taas juoksemaan ja tyhjentämään aivot. Sen avulla jaksaa taas vaikka mitä.Onneksi en muuten muistanut ottaa sykemittaria mukaan, ei menty ihan fiksuilla sykealueilla meinaan äsken.

Tässä kylässä ei ole kuntosalia, joten mun liikunta tulee koostumaan lähinnä juoksusta ja omatoimisesta lihaskuntoharjoittelusta täällä kotosalla. Pakko aloittaa heti näin samantien, etten jää paikalleen ja koneen ääreen mussuttaa suklaata ja näpyttelee turhanpäiväisyyksiä, vaikka sekin toki kivaa ois.

Nyt uinuu ja huomenna uudestaan. Bonne nuit!