Eilen, 1.8. vietettiin Sveitsin kansallispäivää. Päivän juhlistaminen näkyi jo edellisiltana, jolloin kävin yhdeksän jälkeen iltalenkillä. Joka paikassa näkyi tavallista enemmän elämää, ihmiset grillailivat ja pelailivat takapihoillaan. Kyläraitin varteen oli myös pystytetty suuri teltta, joka oli kerännyt ison joukon ihmisiä luokseen. Itsekin ois tehnyt hieman mieli piipahtaa, mutta en lenkkivaatteissa kehdannut:)

Eilen sitten oli varsinainen kansallispäivä. Aamupäivästä lähdin käymään Schaffhausenissa, koska mulla oli taas tagetskart ja ajattelin, et pakkohan sitä on jossain piipahtaa, ettei jää harmittamaan, että olin taas sen ostanut. Päädyin Schaffhauseniin syystä että ei ollut minkäänlaista innostusta lähteä mihinkään isoon kaupunkiin(esim. Bern ja Lausanne sekä Montreux edelleen käymättä). Hausenin vetonaula on vesiputous, Rhine Falls. Lisäksi Schaffhausen on suhteellisen lähellä, mikä sopi myös minulle. No, olihan se vesiputous. Ei siitä oikein muuta sanottavaa ole, makeat äänet, pauhu ja jyrinä, mut ei mitään järisyttävän suurta ja hienoa.

Ehkä mun reissua lannisti se, ettei oikeasti huvittanut mennä käymään missään(edellisillan lenkki hieman painoi jaloissa)ja lisäksi paikalla oli niin järkyttävästi muitakin turisteja, että melkein ahdisti. Alunperin olin ajatellut, että kävisin mahdollisesti myös St. Gallenin kaupungissa samalla reissulla, mutta kyllä mulle toi virtaava vesi oli jo ihan tarpeeks. Eli junaan ja Schindellegiin valmistautumaan illan rientoihin.

Illalla syötiin pastaa, juotiin viiniä ja parannettiin pitkästä aikaa maailmaa Heliannan luona. Teki kyllä hyvää rupatella niitä näitä ja käydä läpi heinäkuun vilinää ja tapahtumia. Heliannalta suunnistettiin teollisuusalueelle, jossa on melko paljon klubeja ja baareja. Unohdimme kuitenkin juuri sen lapun kotiin, missä luki, minne voitaisiin mennä ja kun saavuimme alueelle, ei ollut mitään hajua mihin päin pitäisi mennä. No, pyörittiin siinä jonkun aikaa ympäriinsä ja sitten alkoikin tapahtua. :)

           

Viisi nuorta miestä käveli meidän takanamme ja pohdittiin siinä,että mitä ne mahtaa puhua kun kävelevät siinä ihan takana niskaan hengittäen. Helianna teki ratkaisevan liikkeen, kääntyi ympäri ja kysyi, minne klubille meidän kannattaisi mennä. Yksi näistä viidestä esitti painokelvottoman ja todella alhaisen kysymyksen ja muut räjähtivät nauruun. Jo kysymys sinänsä oli hämmentävä, mutta vielä hämmentävämpää oli, että neljä muuta pitivät sitä hauskana aloitusreplana. No, meinattiin jo poistua paikalta, mutta sitten muutama heistä pystyi kommunikoimaan asiallisestikin ja jäätiin hetkeksi juttelemaan. Miesporukka oli menossa jonnekin kattoterassille katsomaan kansallispäivän ilotulituksia ja avausreplan tekijä pyysi huonolla artikulaatiolla meidät messiin. Tämähän on taas suoraan kuin jostain:"Asiat. joita ei ikinä pitäisi tehdä ulkomailla"- kirjasta. Naisenvaistoillamme kuitenkin aistimme, että porukka vaikuttaa yhtä lukuunottamatta melko täyspäiseltä ja lyöttäydyimme porukkaan mukaan. Matkalla yksi miehistä laittoi käden toisen miehen vyötärölle ja vilkaisin merkitsevästi Heliannaa.

Menimme ihan vieressä olevaan kerrostaloon ja siellä ylimpään kerrokseen. Olimme siis menossa yksityiselle kattoterassille. Oven takana avautui mielettömän ihana kattohuoneisto, tosin muuton keskellä kaikki tavarat olivat siellä täällä, mutta huoneisto oli vaikuttava. Portaita pitkin menimme ensin yläkertaan ja siellä pojat aukaisivat kattoluukun ja siirryimme edelleen portaita pitkin katolle. Aivan mieletön paikka!!Iso terassi viherkasveineen ja puutarhakalusteineen ja joka puolella avautui maisema öisestä Zurichista, ei tällaisia paikkoja vaan ole!

Katselimme ilotulitulituksia ja viljelimme huumorin kukkasia ahkerasti:) Ilotulituksia katsoessamme kiinnitin huomiota siihen, miten yksi miehistä (eri kuin aiemmin) nojasi kaveriinsa. Taas vaihdoimme merkitseviä katseita. Kävimme Heliannan kanssa suomeksi keskustelun, jonka lopputuloksena päädyimme siihen, että viidestä miehestä ainakin neljä on suuntautunut miehiin. No, eihän siinä. Jotenkin ajauduimme au pair- työn kautta puhumaan lapsista ja homoparien adoptointimahdollisuuksista, jolloin viides miehistä(ketä vielä epäilimme heteroksi) sanoi surkella äänellä "I wanna have a baby".

Jihaa. Me olimme siis viiden homomiehen kanssa kattoterassilla juomassa vodkapaukkuja ja katsomassa Zurichin yläpuolelle avautuvia ilotulitusraketteja. Kun miehet ymmärsivät, että ymmärsimme tilanteen, alkoi juttua lentää. Kukaan ei siis todellakaan yirttänyt peitellä homouttaan, joten kellään ei ollut vaivaantunut olokaan.Suoraan kuin jostain Sinkkuelämää- sarjasta. Ja meillä oli mielettömän hauskaa, eikä tarvinnut pelätä, että kellään ois mitään pienempiäkään taka-ajatuksia, ainakaan minun tai Heliannan suhteen. Nimittäin kun tuli ilmi, että seurustelen, tuli melkoinen litania jatkokysymyksiä ei seurusteluun vaan Arttuun liittyen.:D Suomalaiset miehet kun on kuulemma söpöjä ja muutenkin "päteviä". Kattoterassikeikka kesti reilu tunnin ja naurun määrän perusteella voisin arvioida saaneeni lisävuosia vähintään 5. Ihan hervotonta juttua:)

           

                           

Loppuillasta kävimme siellä täällä katselemassa yön menoa, mutta illan kohokohdaksi jäi kyllä alkuillan kattoterassikäynti. Tämä oli koko Sveitsin reissun aikana toinen kerta, kun tutustun yöelämään ja saattaa jäädä viimeiseksi kerraksi. Ei vaan innosta tupakansavuiset täpötäydet klubit ja törkeän kalliit sisäänpääsymaksut ja drinksut. Mutta joo, hauskaa oli, eikä unohdu ikinä.