Huh,huh... Tatako kutsutaan lomaksi? :)(pahoittelen pisteiden puuttumista kirjaimista!!). Olen ollut nyt lomalla 10 paivaa ja menoa ja tekemista on riittanyt jopa enemman kuin tarpeeksi! Viime viikon keskiviikko aamu oli se ihana aamu, jolloin mun elamani pisin loma sitten teinivuosien alkoi. Ihana herata aamulla tietaen, etta seuraavat 18 paivaa ovat vapaata!!Tiivistan tassa nopeasti sen, mita tahan asti on tapahtunut ja yritan tsempata viikon paasta sunnuntaina lisaa tarinaa tanne.

Eli keskiviikko aamupaivalla lahdin host- perheeni kyydissa Zurichin lentokentalle Arttua vastaan. Hieman oli omituinen tunne nahda, kun ei oltu melkein 7 viikkoon nahty. Pienesta jannityksesta huolimatta, jalleennakeminen oli huippua ja hermoilukin lakkasi hetkessa kun tuttu naama tuli esiin.

Keskiviikko ja torstai meni Zurichissa ja lahistolla ihmetellessa ja palloillessa. Grillailua ja auringonottoakin kuului loman ensimmaiseen hetkiin:) Perjantaina piti taas menna kentalle, mutta ei ketaan vastaan, vaan omalle lennolle!!! Mina olin tehnyt reilu viikkoa aikaisemmin sellaisen ratkaisun, etta lahden sittenkin parhaan ja ainoan veljeni haihin Mikkeliin! En ymmarra, miten ajattelin alunperinkaan, etta voisin ne missata... Joka tapauksessa lensin pe Mikkeliin ja bussi oli siella yhdeksan aikoihin. Ensimmaisena sain ihanan vastaanoton Mimmilta, jota olen kaivannut tosi paljon koko taalla olo ajan. Ensin se murahteli ja haukkui, mutta kun tunnisti minut, meni se ihan sekaisin ja pussaili naamani maraksi, melkein itku tuli, kun naki miten toinen oli iloinen. Ihana oli nahda myos omaa perhetta, jota sitakin on kieltamatta ollut ikava.La vietettiin haita ja talloin myos paljastui Antille ja Katillekin (Antille jo hieman ennen haita samana paivana), etta minakin olen paikalla. Taisi olla ihan mukava yllatys heillekin:) Antti tosi vaitti, etta se arvasi, etta mie tuun...Noinkohan..:)Harmitti hieman, etta olin matkustamisesta niin vasynyt, etten jaksanut valvoa myohaan, enka myoskaan olla ihan taysilla mukana. Tarkeaa kuitenkin itselle oli, etta olin paikalla, olin sitten miten vasynyt tahansa. Kauniit haat ja mielettoman kaunis morsian. Ja oli sulhanenkin ihan komeana.:)Seuraavana aamuna bussi lahti jo ennen kuutta aamulla kohti Helsinki-Vantaata eli ehdin olla Mikkelissa noin 33 tuntia. Eli jokseenkin pikainen reissu, mutta kaiken junassa, bussissa ja koneessa istumisen arvoinen!!

Sunnuntai iltana olin takaisin "kotona",  missa Arttu siis oli ollut vkonlopun itsekseen (ei ihan perinteisin jarjestelyin naa hommat taas  edenneet:D)ja kaynyt mm. Bernissa. Maanantaina aamulla hypattiin halpojen junakorttien kanssa junaan. Zurichissa katsottiin, etta Churiin lahtee juna pian eli sinne siis. Matka kesti noin 1,5 tuntia ja sen aikana Arttu ehti monta kertaa mainita,etta haluaisi piipahtaa St. Moritzissa, kun se on kuulemma niin lahella. Noh, Arttuhan lupasi ottaa kaiken vastuun reissusta, joten hypattiin Churissa st. Moritzin junaan. Asema aseman jalkeen mietittiin, ettei enaa voi olla montaa pysakkia. Ei vaan voi. Nyt on ehka kaksi. Sen on pakko olla seuraava. Nyt jos se ei ole tama, niin.... 2,5 tuntia, eli tooosi lahella:) Muuten ei mitaan, mutta jouduttiin jannittamaan, paastaanko takaisin enaa samana paivana pois. Ois ollut ehka ruhan kallista yopya kyseisessa juppikohteessa. Illalla oltiin kujitenkin lopulta vasyneena, mutta tyytyvaisina paivan reissuun takaisin Schindellegissa. Ihan huippua kylla oli, mutta tastakin reissusta myohemmin lisaa.

Tiistaina oli rento valipaiva ja ke kohti Luganoa ja sielta iltapaivalla Milanoon. Milanon vilskeessa vietettiin kaksi yota ja yksi kokonainen paiva. Eilen pe, Arttu lensi (pienen saadon jalkeen... :))Suomeen ja mina Lontooseen. Lontoossa vastassa minuu olikin jo Niiles ja Juho.

Kentalta suunnistettiin Hostelliimme, joka sijaitsee alueella, jossa mustia on noin 75 prosenttia, alakerrassa pubi ja vastapaata yokerho. Hah, poikien kanssa reissussa. Pojat on nyt lahdossa yohon, mut mie taidan TAAS hannata... Vasy painaa silmia ja tiistaina pitas taas lentaa uuteen maahan, Itavaltaan. Huhhuh. Tosi rentouttava loma siis. Tahan asti on kylla ollut mukavaa ja oon nahnyt paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Eniten odotan kuitenkin, etta paasen Salzburgiin kahden yon jalkeen Itavallan Seefeldiin vuorten syleilyyn omaan hotellihuoneeseen rentoutumaan kaikessa rauhassa! Suuret kaupungit on taynna nahtavaa, mutta ei naissa pitkaan viihtyisi tallainen pienen kylan tytto:) Myohemmin lisaa juttua, kaikkea hyvaa Suomeen, terkuin Anni :):)