Salzburgin valkoisesta kaupugista siirryin junalla 26.7 Seefeldin Möserniin. Heräilin aamulla aiemmin, jotta ehtisin vielä tehdä viimeiset kiertelyt kaupungilla. Salzburgissa oli paikka, jossa ois voinut otattaa itsestään mustavalkokuvan 1900-luvun alun tyyliin puettuna. Paikka aukesi vasta 12 ja pohdin, menenkö ottamaan kuvan ja vasta seuraavalla junalla Seefeldiin.

Homma ratkesi yllättävän helposti: nostin rahaa kuvaa varten ja ylläripylläri, ei katetta. Onneksi olin säästänyt Seefeldin hotelliin tarvittavat rahat ja vähän extraa. Silti jouduin hyödyntämään ulkopuolista rahanlainausapua, kiitos veli :) Ihmettelin vähän, miten näin oli päässyt käymään ja laskeskelin rahoja. Myöhemmin löysin repun piilotaskusta 70 euroa nätisti taiteltuna :) Oon minä ovela piilottaja, kun en meinaa itsekään rahojani löytää. Mutta tosiaan reissailu kyllä vie törkeesti valuuttaa, vaikkei ostaiskaan mitään erikoista. Mun heinäkuun lentoihin ja juniin meni jo varmaan joku 700 euroa, joten ei ihme jos jossain vaiheessa tulee raja vastaan.

Rahatilanne sai mielen vähän matalaksi ja suuntasin kohti juna-asemaa: kuvan ottaminen sai jäädä seuraavaan kertaan. Lisäyksenä vielä, et koko aamupäivän 9stä melkein yhteen raahasin mukanani kaikkia tavaroitani eli reppua, olkalaukkua ja perässä vedettävää matkalaukkua ja juna-asemalle saapuessa kolotti vähän joka paikkaa. Junamatka kesti noin 2 ja puoli tuntia, enkä nyt muista siitä kyllä yhtikäs mitään. Ilmeisesti ollut sen verran väsynyt, ettei jäänyt mitään muistikuvia. Innsbruckissa mun piti vaihtaa junaa ja tällöin sattui pieni välikohtaus. Junan kaikki ovet olivat jumiutuneet kiinni ja syntyi tungos. Tungoksessa oli siististi pukeutunut salkkumies, joka ilmestyi jostain yllättäen. En nähnyt, että hän olisi ollut junassa valmiina. Hän selitti jotainkädet viuhuen, ettei ovi toimi. Edessäni oleva mummo oli tohkeissaan ja yritti mennä toiselle ovelle. Mummon selittäessä salkkumies tunki kätensä mummon laukkuun ja kävi sen ammattimaisesti läpi. Tujotin kättä ja laukkua. En nähnyt, että mies olisi löytänyt mitään. Sitten nostin katseeni mieheen, joka tajusi, että älysin. Sillä hetkellä jäädyin totaalisesti. Tiedän, että minun olisi pitänyt toimia jotenkin, mutten oikein edes tajunnut sillä hetkellä tilannetta ja miehen tiivis katse sai minut jähmettymään. Eli en tehnyt mitään. En yhtikäs mitään, helvetin idiootti.Vasta myöhemmin kelasin tapahtunutta ja nyt voin olla melkein varma, että mies ei toiminut yksin ja ovien "jumiutuminen" ei ollut sattumaa, vaan kyseessä oli ammattilaisten järjestämä taskuvarkaustempaus.

Poistuin junasta ja vasta pikkuhiljaa yhdistelin palasia kohdalleen. Ruuhkan eli näiden taskuvarkaiden takia myöhästyin myös jatkoyhteyden junastani ja olin tohkeissani siitäkin. Lisäksi selvisi, että minun pitää ostaa vielä erillinen lippu Innsbruckista Seefeldiin. Väsyneenä, rahattomana ja muutenkin apeana ois tehnyt mieli tulla suoraan Schindellegiin. En kuitenkaan viitsinyt jättää hotellivaraustani käyttämättä ja purin hammasta. Kaiken säätämisen keskellä mietin, yritänkö selittää taskuvarkausjuttua jonnekin. En kuitenkaan olisi enää muistanut minkä näköinen mies tms. ja jätin tämän tekemättä. Jälkikäteen ajateltuna ei voi todeta muuta kuin että ääliö- Anni. Ties kuinka monen lompakko on tuon päivän aikana päätynyt näiden viheliäisten paskiaisten käsiin. Ärsyttää aina ihmiset, jotka ei puutu tällaiseen ja nyt itse olin sellainen ihminen. En voi muuta kuin oppia tästä.... :(

Istuin murtuneena juna-aseman penkillä ja mussutin myslipatukkaa ja sitten iski vielä koti-ikävä. Aivan karsea fiilis, ei voi muuta sanoa. Seuraavaan junaan menin ajoissa ja otin rennon asennon ja asenteen- ei tämä voi tästä kuin parantua.Maisemat oli upeat ja mielikin virkistyi pikkuhiljaa. Seefeldistä otin bussin Möserniin ja huonoa englantia puhuva kuski ei suostunut ottaa multa mitään maksua: olin kai niin säälittävän näköinen et ajatteli et pitäköön rahansa :) Hotelliin saapuessa taisi päästä itkut. Olin niin poikki, ettei mitään rajaa.Ratkaisu: laske kaikki eurosi ja senttisi, mene kauppaan, osta juuri sen verran ruokaa, että pärjäät aamuun asti, sijoita halpaan viinipulloon. Loppuillan istuskelin kattomassa cnn:ää ja lipitin aika kaamean makuista viiniä.

 

                        

Aamulla heräsin päänsärkyyn ja tiesin heti, ettei vuorille ole tänään asiaa. Aamupalan jälkeen lähti päivä nousuun:ihan huippu aamiainen nimittäin, paljon hedelmiä, mysliä, leipää, jogurttia yms. Sitten reppu selkään ja menoksi. Koko päivä meni kävellessä ja ihmetellessä luontoa, joka muistutti paljolti Suomen luontoa, mukavana lisänä oli tosin taustalla siintävät vuoret. Mieli ja silmä lepäsi. En pitänyt mirään kiirettä vaan latailin akkuja ja pohdiskelin niitä näitä. Aivan loistava paikka ja loistava päivä.

Illalla eksyin ravintolaan, jossa oli grilli-ilta. Kokki touhusi ulkona grillin ääressä ,pihvejä, maissia, makkaraa, uuniperunaa, salaatteja.. Kylmä olut ja grilliruokaa. Kaiken tämän kruunasi se, että ravintola oli 1300 metrin korkeudessa ja terassilta avautui upea maisema laaksoon, jossa oli pieniä kyliä siellä täällä laakson keskellä mutkittelevan joen varrella. Aurinko paistoi ja alkoi pikkuhiljaa laskeutua. Täydellistä. Illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla valmistautumaan lähtöön.

                      

Ennen Zurichiin lähtöä kiertelin vielä Innsbruckissa, joka sekin vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Illalla tulin "kotiin" väsyneenä, mutta onnellisena. Tää päivä on mennyt koneella ollessa ja möllötellessä. Huomenna paluu arkee.