Juuri kun ehtii tutustua ihmisiin, pitää niiden jatkaa matkaa, vaihtaa maisema uuteen. Viime lauantaina 21.6 vietimme Hennan läksiäisiä ja eilen kävin Heliannan kanssa Paulan läksiäisissä.

Jenniina(hänkin au pair) oli järjestänyt Hennalle yllätys läksiäiset puistoon. Jenniina haki Hennan juna-asemalta ja kuljetti tämän puistoon. Matkalla Hennan piti kerätä itselleen läksiäiskorttiin nimiä: yksi nimi jokaiselta vastaantulevalta satunnaiselta ihmiseltä, jolta Henna sai halauksen. Puistossa vietettiin auringon paisteessa piknikkä herkkuja syöden ja viilentävää juomaa maistellen. Läksiäisissä kävi myös yllätysvieras Saksasta...

Paulan läksiäiset olivat hostperheen äidin järjestämät. Oli tosi mukava nähdä Paulaa ja vaihtaa kuulumisia, mutta tunnelma oli hyvin erilainen kuin Hennan läksiäisissä, sillä paikalla oli minun ja Heliannan lisäksi host perheen perhetuttuja ja äidin ystäviä lapsineen. Ja Heliannan sanoin, läksiäiset muistuttivat vähän Desperate housewives- illanistujaisia.

Olimme juuri ehtineet istua pöytään ja meiltä kyseltiin mitä kakkua haluaisimme ehkä maistaa. Samassa vieressäni istuva nuori, hoikka, hyvännäköinen ja treenattu nainen kysyy englanniksi:"So, you are both also welltrained aupairs? In that case, which of you holds my baby while i'm eating my cake?"Samassa tuo vamppi (anteeksi sanavalinta) tunki lapsen syliini ja alkoi jutustella muiden äitien kanssa ja syömään kakkuaan.

Jälkikäteen ajateltuna, olisin voinut kyllä sanoa jotain. Ensinnäkin se, etten ollut töissä tai vastuussa millään tavalla hänen lapsistaan. Mutta vauva oli onneksi tyytyväisen oloinen ja periaatteessa mulla ei ollut mitään sitä vastaan, että se nökötti mun sylissä. Pointti tässä on se, että jotkut vanhemmista suhtautuu au paireihin halveksasti ja katsoo heitä jotenkin alaspäin. Näille vanhemmille au pairit on helppo ja ennen kaikkea halpa tapa saada omaa aikaa esim. treenaamiseen ja ystävien tapaamiseen. Tällaiset vanhemmat eivät välitä au pairin eduista tai työeduista, heille au pair on väline. Lisättäköön tähän, että tällä Cruellalla ei ollut siis au pairia, käsitykseni mukaan hän oli kotiäiti, tosin lapset ovat kaikki aamupäivät kindergartenissa, joka maksaa kuulemani mukaan 70-80 frangia päivässä/ lapsi.  JOtta näin.

Täällä on siis hyvinkin tavallista, että äidit ovat kotona lasten kanssa, hoitavat asuntoa ja lapsia ja pitävät huolen siitä, että huusholli pysyy kasassa kun aviomiehet ovat töissä tai where ever.Itsestä tämä tuntuu vieraalta ja omituiselta. Etenkin se, että jos äiti on kotona ja sitten vielä hankitaan au pair. Mutta kukin tietty tavallaan.

Ehkä palaan avautumisesta takaisin läksiäisiin. Molemmat läksiäiset oli mukavia, vaikkakin erilaisia. Samalla läksiäisissä on toki myös haikea tunnelma. Heti kun on ehtinyt tutustua ihmiseen, saada täältä jotain tuttua, se lähteekin pois. Tämä tuntuu erityisen kurjalta siksi, että muutenkin täällä olo on jatkuvaa oppimista ja sopeutumista, joka päivä vastaan tulee jotain uutta ja ihmeellistä. Se kun saa ympärilleen jotain edes jollain tavalla kestävää ja turvallista, tekee oloa tosi paljon kotoisammaksi. Mutta onneksi kaikki ihmiset eivät vaihdu ja koko ajan tunnen oloni kotoisammaksi myös hostperheessäni.

Lopuksi vielä kaikkea hyvää Hennalle ja Paulalle! Pitäkää lippu korkealla, me nähdään vielä!