Tänään lapset heräsi 9 aikaan. Aamu meni mukavasti, kun he leikkivät keskenään ja mä tutustuin kahvinkeittimen saloihin. Ennen ruokaa käytiin vähän ulkona ja löydettiin muun muassa kuollut lintu lasten leikkivajasta. Minea kiipesi täristen syliin ja sanoi "ota syliin, se iso ötökkä tulee tänne." Vielä iltapäivälläkin se muisti kysellä, tuleeko se ötökkä vielä:) Oli siinä selittämistä.

Aamupäivällä toistui myös sama juttu kuin eilen ja toissapäivänä: operaation roska-auto. Tämä on oikeasti herttaista, kuin suoraan jostain lasten piirretystä. Kuorma-auto kaartaa pihaan ja roskalavan takaosassa roikkuu kaksi lippispäistä miestä, jotka heiluttavat käsiään vimmatusti lapsille. Tässä vaiheessa suurin osa lapsista juoksee jo roskakatosta kohti ja yleensä joku hihkuu jotakin minulle saksaksi silmät ilosta kiiluen, johon minä vaan nyökytellen totean "jaa, jaa".Sitten kaikki mukulat tynnyrintapin kokoisesta polven mittaiseen siesovat kauniissa rivissä roskakatoksen vieressä ja katsovat, kun roska-auto kippaa kukkamaalauksin koristelluista roska-astioista roskat kyytiin. Sitten miehet hyppäävät takaisin taka-osaan ja vilkuttavat vielä duona kaikille nappisilmille. Aivan mahtavaa:) 

On muuten hauskaa, että pihan lapset eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että tajua sanaakaan siitä, mitä ne minulle selittävät. Tänäänkin yksi kiharatukkainen pikku- Tarzan selkeästi kysyi minulta jotain, mutten voinut kun pyörittää päätäni. Mikael tuli viereen ja sanoi tiukalla äänellä: "Anni, sun pitää vastata, kun kysytään.":)Kyllähän minä vastaisin kun osaisin. Yritin selittää Mikaelille, etten ymmärrä, mutta se ei oikein käsittänyt sitä, ennen kuin höpisin sille jotain ruotsiksi ja kysyin sitten, mitä mieltä hän on asiasta. Toinen katsoi silmät ymmyrkäisinä minua kuin oisin vähintään hieman vajaa. Mutta tais se ymmärtää ainakin pointin.

Tänään oli tosiaan sellainen päivä, että jokaisella meistä kolmesta oli omat huonot hetkensä. Minea sai järkyttävät itkupotkuraivarit, Mikael muka loukkaantui jostain ja huusi tekoitkua suu ammollaan ja mulle iski hetkellinen koti-ikävä ja murjotin vähän aikaan itsekseni lasten leikkiessä olohuoneessa. Mutta päiväruoan jälkeen kaikki oli hyvällä mielellä. Niin ja tyttö kaksi v. veti reilu 150 grammaa porsaan lihaa! En ymmärrä, mihin se sen julmetun määrän sai mahtumaan, mutta johonkin se kai meni. Päivän päätteeksi käytiin kylvyssä ja 12 tuntisen työpäivän jälkeen äiti kysyi, mitä ihmettä olen tehnyt lapsille, kun ne on niin ihania:) Eikös se niin mene, että hyvä ruoka, parempi mieli?

Mun työviikko on tosiaan sellainen, että 3 päivää lastenhoitoa, sitten siivousta torstai aamupäivällä ja loppu viikko on vapaa. Eli huomenna alkais vapaat. Kirjoittelen viikonloppusuunnitelmistani erikseen.