Sunnuntai aamuna heräsin vailla suunnitelmia päiväjunakortti kaapin laatikossa. Mieluiten oisin sillä hetkellä jäänyt kotiin, mutta johonkinhan se oli itsensä raahattava, ettei kortti jäisi käyttämättä. Ajattelin, että minä käväisen jossain suht lähellä ja sitten tuun hyvissä ajoin takaisin nukkumaan.

Heräilin seitsemän aikaan ja yhdeksän aikaan olin saanut itseni Zürichin HB:lle. Tekniikkani oli seuraava: kävele taulun luoksen, missä lukee lähtevät junat, ota sopivalta tuntuva ja astu siihen. Olin miettinyt, että ranskan kielisellä alueella olisi kiva käydä. Jostain olin myös lukenut, että Neuchâtelissa puhuttaisiin puhtainta ranskaa Sveitsissä. Kyseiseen paikkaan oli lähdössä juna10 minuutin päästä, joten päätös oli helppo.

Tähän asti junamatkat ovat olleet siitä mieluisia,että maisemat ovat olleet niin mielettömiä. Nyt ei ole paljoa kehumista. Joka puolella oli lättänää, vai pieniä kukkuloita siellä täällä. Jos siis haluat junamatkan, jonka aikana saat ihailla maisemia, suuntaa mieluummin etelämmäksi Sveitsiin. Erittäin hienoja maisemia on muun muassa matkalla Sveitsin italian kielisille alueille esim. Luganoon ja Locarnoon.Katselin siis pari tuntia pannukakkumaisemia (huomautus! Suomen juna"maisemiin" tottuneille nääkin on hienoja maisemia:)Neuchâteliin saapuessa katseen vangitsi uskomattoman turkoosi ja kirkas järven vesi. Kaupungin ympärille kohosi kukkuloita ja idylli oli oikein kaunis.

Junasta ulos astuessa, tai oikeastaan jo junassa, hymy levisi kasvoilleni, sillä ensimmäistä kertaa kohta puoleentoista kuukauteen, olin ympäristössä, missä ymmärsin kaikki kyltit, mainokset ja ennen kaikkea sen, mitä ohikulkijat puhuivat. Olo oli heti jotenkin, voisiko sanoa kotoisampi.En ole edes tajunnut, miten ärsyttävää se on, ettei ymmärrä yhtään mitä ihmiset puhuvat, ennen kuin nyt. Kaupassa jouduin odottamaan, kun myyjä sääti kassakoneen kanssa. Kun oli minun vuoroni, hän pahoitteli kovasti, että jouduin odottamaan. Hymyilin vaan iloisena siitä, että olin ymmärtänyt kaiken, mitä hän toisen myyjän kanssa oli puhunut.

Suuntasin saman tien rantaan ihastelemaan maisemia. Miespuolista juttuseuraakin sain saman tien :) Kyseessä oli siis noin 80 vuotias vanha herra, joka alkoi kysellä niitä näitä ranskaksi. Hän muun muassa suositteli, minne kannattaa ja minne ei kannata mennä vuorille. Mieletöntä huomata, että oma kommunikointi ranskaksi on parantunut ihan huomattavasti täällä olo aikana, vaikka välillä tuntuu, että hyvä jos käytän ranskaa edes päivittäin. Ilmeisesti kielen kuuleminenkin on jo tehokkaampaa mitä ymmärrän.

Rannalla käppäillessäni bongasin laiturin, mistä lähti laivoja järvelle. Päätin vihdoin ottaa selvää, käykö junakortti myös laivoihin ja kävihän se. Tämä etu jäi siis multa ja Hennalta käyttämättä Luganossa, missä laivareissu ois ollut maisemien takia ihan mieletön! Jatkossa pitää kyllä tätä hyödyntää!Ihmisiä oli aivan järkyttävästi ja kaikki ahtautumassa siihen samaan rannalle menevään laivaan kuin minäkin. Ja se miten ihmiset töni ja tunki, jotta varmasti pääsisivät laivaan, argh.Lopulta kaikki oli ahdettu laivaan ja matka keskipäivän polttavassa auringossa +35 asteessa saattoi alkaa. Joo onneksi vauhti viilensi mukavasti niin ei ollut niiiin tuskaista, Matka meni yrittäessä kommunkoida ranskan kielisen perheen isän kanssa. Sillä oli tosin niin vahva aksentti, etten mie oikeen pysynyt mukana .Olipa ainakin hyvää harjoitusta.

Lopulta pääsin tuskaisen täydelle uimarannalle ja tuskaiseen kuumuuteen. Suunnitelma oli, että kävisin uimassa ja sitten lähtisin seuraavalla laivalla takaisin mantereelle. Plaah, onnistuin myöhästymään laivasta ja seuraava jouduin odottamaan 1,5 tuntia. Tuskaiset hetke, voin kertoa. Auringon otto ei käynyt edes mielessä, sillä mulla oli mukana vain aurinkorasvaa, jonka suojakerroin oli 20. Lisäksi kuumuus ei ollut enää rentouttavaa vaan lähinnä tuskaista.

Odottelun jälkeen sain laivakyydin takaisin lähtöasemiin ja suuntasin juna-asemalle kello ollessa tässä vaiheessa jo viisi. Asemalla tein taas äkkipikaisen ratkaisun ja hyppäsin Bernin  junaan, koska tulomatkan maisemat ei houkutelleet yhtään. Bernissä mietin, että mitäköhän seuraavaksi. Täydellinen ajoitus, nimittäin suora pikajuna Zürichiin oli lähdössä vajaan kymppiminuutin päästä. Otin brezelkojusta suolaisen ällötyksen mukaani ja hyppäsin taas uuteen junaan. Matka kesti vain puolitoista tuntia ja pian olinkin jo tutuissa ympyröissä. Seuraavaksi ranskan kielisellä alueella tutustumiskohteita ovat: Geneve, Lausanne, Montreux ja Vevey. Mutta siitä lisää sit  myöhemmin.

Pitää vielä mainita, että illalla Schindellegiin tullessa näin yhden upeimmista auringonlaskuista, mitä olen ikinä nähnyt. Kuva toki syö taas ison osan totuudesta.